tiistai 8. marraskuuta 2011

Syksy 2011: Tutustu ja Tunnista

Samanaikaisopetus aloitettiin syyslukuvuoden 2011 alussa 7-luokkien kanssa. Olimme jakaneet työparini kanssa luokat siten, että minulla oli kaikki 7-luokat. Olikin luontevaa mennä mukaan tunneille jo heti syksyn alussa, kun erityisopettajalla ei ole vielä lukujärjestys täynnä. Tavoitteena oli tutustua oppilaisiin ja erityisesti tutustuttaa oppilaat erityisopettajaan sekä löytää mahdollisia oppimista haittaavia tekijöitä. Isossa ryhmässä oppilaiden ongelmat saattavat olla näkymättömiä ensimmäiseen kokeeseen asti tai jopa välitodistuksen saamiseen asti. Näin erityisopettajan läsnäolo oppitunneilla on jatkossakin aivan normaalia, eikä aiheuta hämmästelyä oppilaiden keskuudessa.

Pyrin käymään jokaisen luokan tunneilla mahdollisimman paljon. Käytännössä tunnit olivat matematiikan ja kielten tunteja.

Uusien oppilaiden kohdalla täkeintä on:
Tutustu oppilaisiin ja tunnista ongelmia

torstai 10. maaliskuuta 2011

Kokemuksia tunneista 4

Viimeisistä yhteisesti pidetyistä tunneista on kulunut muutama viikko. Kokemukseen on tullut hieman etäisyyttä, jotta sen arvoa voi arvioida. Ennen kuin aloitimme kokeilun, minulla oli ennakko-odotuksia, joita nyt pohdin.

1. Yhteisopettajuus lisää omaa työmäärää?

Totuus, mutta ei koko totuus. Jos tunnet opettajan ja oppilaat ennestään, työmäärä ei lisäänny kovin paljoa. Jos taas tutustut ryhmään ja opettajaan, niin työn saa uuden mielenkiintoisen suunnan. Suunnitteluun menee aikaa, mutta jo välitunnissa ehtii paljon.

2. Onnistuminen riippuu opettajista?

Totta, mutta niin aina. Tätä ei voi tehdä, jos sitä ei koe mukavaksi. Jos olet koko ajan mukavuusalueesi ulkopuolella, opetus ei onnistu. Pitää aloittaa varovaisesti, mihinkään ei saa olla kiire.

3. Tunnit muuttuvat tehokkaammiksi?

Kun luokassa on kaksi opettajaa, oppilaat joutuvat toimimaan koko ajan korkeammalla teholla, he eivät pääse "lusmuilemaan". Tämä pitää ottaa huomioon, ettei väsytä oppilaita tehokkuudellaan.

4. Yhdessä opettaminen on mukavaa?

Totta, mutta vain jos siitä tekee mukavaa. Pitää asettaa riittävän pienet tavoitteet, jotka on helppo saavuttaa. Tavoitteita pitää lisätä ja muuttaa heti tarpeen mukaan. Opettajan on riisuttava yksinvaltiaan viitta päältään.

5. Etsi aina vahvuuksia ja onnistumisia, älä virheitä!

tiistai 8. helmikuuta 2011

Kokemuksia tunneista 3

Erityisen haasteen aineenopettajalle asettaa sellaiset tunnit, joissa oppilaiden pitää tehdä tarkkaa työtä. Matematiikassa geometrinen piirtäminen on hyvä esimerkki. Oppilas pystyy raapustamaan aivan oikean näköisen kuvan ymmärtämättä asiasta yhtään mitään. Usein oppilas ei myöskään vaivaudu paljastamaan omaa tietämättömyyttään.

Toisaalta kuka ei ole nähnyt oppilaita kopioimassa läksyjä käytävässä, on kulkenut silmät kiinni.

Meidän pitäisi saada oppilaat ymmärtämään, ketä varten koulussa käydään... Vai tiedämmekö mekään sitä?

maanantai 7. helmikuuta 2011

Kokemuksia tunneista 2

On valaisevaa huomata mistä huono koulumenestys pääsääntöisesti johtuu tai mikä on hyvin yleinen syy huonoon menestykseen. Eipä taida olla mikään suuri uutinen.

1. Runsaat poissaolot
2. Puuttuvat työvälineet
3. Tekemättömät kotitehtävät

Nämä kolme asiaa kun pystyttäisiin ratkaisemaan, ongelmia olisi paljon vähemmän. Jos edes oppilas saataisiin käymään koulua säännöllisesti, ongelmat poistuisivat osalta oppilaista kokonaan. Se miten oppilas saadaan käymään koulua, onkin paljon monimutkaisempi asia. Oppilaita kun ei saada näitä asioita korjaamaan, vain sanomalla että muutu. Sitä kun on yritetty kymmeniä vuosia.

Kokemuksia tunneista 1

Samanaikaiopetusta helpottaa huomattavasti, kun on mukana kaikilla kyseisen aineen tunneilla. Jos käy esim. vain yhdellä matematiikan tunnilla viikossa, kun oppilailla on neljä. Rooliksi tahtoo jäädä avustaminen, tai on käytettävä aikaa suunnitteluun paljon enemmän. Tunnollinen suunnittelukaan ei oikein tahdo auttaa, jos ei tiedä missä mennään ja kenellä on mikäkin asia haasteellista.

Lyhyen kokemukseni perusteella suosittelisinkin osallistumaan kaikille oppiaineen tunneille lyhyeksi periodiksi, ennemmin kuin osaksi tunneiksi pitkäksi aikaa. Näin jaksosta saadaan intensiivisempi ja kokonaiskuva ryhmästä muodostuu paremmin. Tästä voi tietysti sitten vähentää osallistumista vaikka yhteen tuntiin viikossa.

maanantai 31. tammikuuta 2011

Tuntien suunnittelu

Emme halunneet alkuun suunnitella tunteja kovin tarkasti, kun ei ollut mitään tietoa siitä, mitä pitäisi tehdä. Lisäksi suunnittelulle on erittäin vaikea löytää yhteistä aikaa, jolloin sitä voisi tehdä. Toimivin tapa oli käydä tunnin aluksi läpi asiat, mikä edellyttää sitä, että molemmat tuntevat tulevan asian niin hyvin, että pienetkin keskustelut riittävät. Jos tunnilla oleva aihe oli sellainen, josta en tiennyt mitään etukäteen, saatoin vain avustaa ja seurata oppilaita. Useimmille tunneille minulla oli opettajan opas ja olin perehtynyt aiheeseen esim. tekemällä oppilaille annetut kotitehtävät.

Joillain tunneilla sovimme etukäteen aiheen, jonka minä opetan oppilaille. Se vapauttaa aineenopettajan tarkkailemaan aivan uudesta näkökulmasta. Niihin tunteihin valmistautuminen vaatii vain huomattavasti enemmän kuin muuten.

Opetukselle on myös tärkeää luoda pysähtymispaikka, jolloin katsotaan mitä on tehty ja onko siitä ollut mitään hyötyä ja miten jatketaan, vai jatketaanko lainkaan. Meidän periodi kestää noin seitsemän viikkoa, jonka jälkeen tehdään arvio tilanteesta.

Kolmas viikko

Olin ollut mukana jo yli 20 tunnilla. Nyt alkoi eroja muovautua. Toisilla tunneilla minulla on selkeä avustava rooli: aineenopettaja opettaa asian, jonka aikana kiertelen ja kyselen oppilailta asiasta. Tehtävien teon aikana oppilaat kyselevät molemmilta ja homma toimii. Varsinkin jos opettajalla on selkeä oma systeemi opettamiseen, siihen on vaikea tuoda muuta kuin avustavaa roolia. Tietysti aihepiiri on hyvin ratkaiseva seikka tunnin sisältöön. Tietyille oppilaille on helpompi lähestyä sitä toista opettajaa. Näillä tunneilla kouluavustajasta voisi olla yhtä paljon hyötyä kuin toisesta opettajasta. Toisaalta opettajilla on kaikesta huolimatta tietty tasavertaisuus, jota ei välttämättä ole opettajan ja avustajan välillä.

Toisen opettajan ei ehkä enää alun jälkeen kannata olla mukana kaikilla tunneilla, tarvetta kannattaa ainakin miettiä. Opetuksen sisältöjä voi miettiä sellaiseksi, jolloin kahdesta opettajasta olisi hyötyä.

Matematiikassa tein pari testiä, joilla testattiin osattiinko opetettu asia. Niiden kanssa jotka asiaa eivät osanneet, käytiin vaikeat kohdat läpi uudelleen pienessä solussa luokassa.

Luokan työskentelympäristöä pitäisi myös muuttaa vastaamaan kahta opettajaa. Monissa luokissa oppilaat on aseteltu perinteisesti pulpetteihin, joka ei välttämättä ole paras ratkaisu opetuksen kannalta. Mikä se sitten olisi, en tiedä vielä?

Toinen viikko

Ensimmäisen viikon jälkeen oli uutuuden kankeus kadonnut oppilaista. Olin osa ryhmää. Oppilaat tosin kyselevät mielummin aineenopettajalta kuin minulta. Päätinkin opettamisen sijaan aloittaa seurannan. En opetuksen seuraamista, vaan oppilaiden osallistumisen seuraamista.

Ensimmäiset havainnot olivat siitä, kuinka paljon aikaa meneee aloittamiseen. oppilaat tulevat ja menevät edestakaisin. Joku tulee luokkaan ja lähtee hakemaan unohtunutta reppua. Toinen istuu takki päällä ja odottaa että siitä huomautetaan ja vasta sitten lähtee viemään sitä pois. Kirjat kaivetaan esille kun opettaja niin pyytää. Työvälineitä jollekin ei ole koko tunnin aikana löytynyt. Jos oppilaalta puuttuu esim. harppi, hän ei sitä välttämättä hae ennen kuin pyydetään.

Opetusta kaikki näyttävät seuraavan. Aineenopettajan on hyvin vaikea sanoa, että onko oppilas oikeasti läsnä vai onko hän vain seuraavinaan. Toinen opettaja voi kierrellä ja kysellä oppilailta opetuksen lomassa, jolloin oppilaatkin tuntuvat seuraavan tarkemmin.

On tärkeää selvittää etukäteen kuka opplaista tarvitsee apua ja kuka ei sitä kaipaa. Siinä auttaa havaintojen lisäksi aineenopettaja ja todistuksen numerot. Aloitin havainnoimisen ns. puhtaalta pöydältä, ilman keskustelua opettajan kanssa ja ilman numeroiden katselua. Ryhmästä erotti tietyt avun tarvitsijat helposti, mutta osaa ei mitenkään. He tekivät tunnollisesti ja kuuntelivat, mutta arvosanat saattoivat silti olla heikkoja.

Samanaikaisopettajan tulisikin olla erittäin hyvin perillä opetettavasta aineesta, sen oleellisimmista sisällöistä ja keinosta joilla oppilas saadaan ne ymmärtämään. Tämä johtaa siihen, että samanaikaisopetus on pitkäjänteistä työtä, jossa tulee tuntea oppijat, opettaja sekä oppiaine. Lisäksi on heitettävä itsensä likoon ja on hyväksyttävä se ettei osaa kaikkea. Viimeinen kohta oli minulle erityisen helppo omaksua.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Ensimmäinen viikko

7lk matematiikka.
Sovimme aineenopettajan kanssa, että tulen mukaan tunnille ilman sen suurempia suunnitelmia, tyyliin katsotaan mitä tapahtuu. Oppilaat olivat ihmeissään: "kuka toi on?" "miks se on täällä?" "mikä vika meissä on kun erityisopettaja on mukana?" " eikö me muka osata tarpeeksi?". Tajusin heti, että näin tämä pitää aloittaa. Ensin rakennetaan siitä normaalia, että tunnilla on mukana toinen opettaja. Tämä vaihe kesti noin tunnin. Kerroin oppilaille olevani täällä heitä ja vain heitä varten. Minun ainoa tehtäväni on auttaa heitä oppimaan.

Aineenopettaja opetti kolmion kulmia ja minä seurasin oppilaita. Toki olin itse tutustunut aiheeseen etukäteen, sillä se helpottaa melkoisesti seuraamista.

Koko ensimmäinen viikko tunneilla meni aloitteluun. Annetaan oppilaiden tottua siihen että luokassa on toinen opettaja. Toiset luokat eivät reagoineet mitenkään, toiset taas olivat ihmeissään.

Ensimmäisellä viikolla olin mukana 7-luokan matikantunneilla, 9-luokan matikan ja fysiikan tunneilla. Näiden tuntien opettajat olivat olleet hyvin kiinnostuneita kokeilemaan opetusta samaan aikaan.

Intro

Kokeilemme Turussa, Rieskalähteen koulussa (luokat 7-10) samanaikaisopetusta keväällä 2011. Monessa koulussa tälläinen on ehkä arkipäivää, mutta meidän koulussa siitä ei ole kuin kuultu puhetta.

Kokeilun mahdollistaa KELPO-rahoitus, jota anoin koulullemme. Tuntien suunnitteluun varataan 40 tuntia ja koulutukseen pari päivää. Mukaan hankkeeseen pyysin koko opettajakunnasta asiasta kiinnostuneita. Mukaaan lähti matematiikan opettajia ja kielten opettajia, kuten etukäteen arvelin. Moni muukin opettaja ilmaisi kiinnostuksensa jatkossa kokeiluun.

Tässä blogissa kerron mietteitä kokeilusta, sen onnistumisista ja epäonnistumisista. Koitamme luoda hyviä käytänteitä yhteisopettajuuteen.